Jahas, tie vie jälleen kerran enemmän kohti koneistajakoulutusta. Kysäisin tänään kouluttajilta tuolla valmentavalla kurssilla että olisiko mitenkään mahdollista saada uusia hanskoja kun ne mitkä minulla oli käytössä olivat jo aivan puhku ja läpimärät, vastaus oli "EI!! KAUHEAA EI MISSÄÄN NIMESSÄ!! TIEDÄTKÖ SINÄ MITEN PALJON HANSKAT MAKSAA?!?!?!?!?". Vastasin siihen että kenties kaksi euroa, kouluttajat sitten stereona sanoivat että viisi. Jahas vai niin, selvä juttu, olkoot, sovitaan niin, ei uusia hanskoja. Tuo oli aika ratkaiseva linjan valintaan, jos kouluttajat eivät neuvo mitään jos kysytään tai jos tarviaa uudet välineet ja niitä ei anneta niin kyllä menen mielelläni sinne koneistajalinjalle. Ellei sitten sen linjan kouluttaja ole joku SS-Gestapo-nazi.

Mikähän ihme on myös kauppojen kassojen takana istuvilla naismyyjillä, menet kauppaan, teen tarvittavat hankinnat, kävelet tomerana, oikein virtaa täynnä kohti kassoja, vastassasi on myyjä eikä ketään muuta, suot hänelle pirteän hymyn ja sanot: "Hyvää iltaa". Mitä myyjä sanoo... ei yhtikäs pirun mitään, mulkoilee pahasti suupielet nivusissa asti, ei sano edes hintaa paljonko ne ostokset tuli maksamaan yhteensä, ei edes kiitos heihei näkemiin. Noh eihän siinä mitään MUTTA kun siinä sitten pakkailet tavaroita muovikassiin tai paperikassiin, mikä on sitten valintasi, katsahdat seuraavaa asiakasta joka sattuu olemaan erittäin vanhan herrasmieshenkilö joka mumisee jotain niin kyllä se hapannaama akka sitten sille hymyilee ja innokkaana sanoo hyvät illat ja aamut. Ai että teki mieli tunkea se täysinäinen muovikassi sen naisen korvista sisään. Seuraavan kerran kun menen kauppaan ja se sama myyjä on palvelemassa murahtelen ja mulkoinen, tavalla jotka saa murhaajatkin näyttämään viattomilta linnuilta ja kaupanteon päätteeksi voisin vielä haistattaa pitkät.

Pienetkin asiat voivat pilata hyvän tuulen.

Nyt menen keittämään kahvia, tupakoimaan tupakan ja laitan kaverilta lainaan saadun Xbox360:n kiinni töllöttimeen ja pelaan.