Silloin joskus, kun laajakaistayhteydet oli rikkaiden huvia ja rahvaalla oli viiskuusmotukat kiinni puhelinlinjassa, sai internetistä paljon enemmän irti. Ennen piti miettiä etukäteen mitä haluaa etsiä verkon suomista mahdollisuuksista, kuunnella puol päivää sitä skriit-skraat-skrit-skrit-skritititit-skraaauaaa yhdistysääntä ja kiireellä surffata kaikki mahdollinen ettei tarvinnut pyörtyä puhelinlaskun yhteydessä tullutta nettimaksua. Silloin sitä oltiin tiedonhakuisempia, tosin jotkut muumiot sanovat että heidän piti talsia kymmenen kilometriä paljain jaloin ylämäkeen kirjastoon etsimään tonnin painoisista tietosanakirjoista tietoa, pölyttyä tuntien etsimisien jälkeen ja kävellä se kymmenen kilometriä takaisin, sekin ylämäkeen.

Nykyään ei ole enää sitä internetin uutuuden makua, aukaiset selaimen ja se valitsemasi aloitussivu pönöttää edessäsi, minulla se on google. Siinä se google katselee takaisin kun minä mietin että mitäs minä keksisin, mietin monta minuuttia ja kun en keksi mitään selaan ne 6 sivua kirjanmerkeistä taas jälleen kerran. Kun huomaan että niihin ei ole tullut mitään uutta palaan takaisin tietokoneen työpöydälle ja toistan edellisen viidentoista minuutin päästä uudelleen.

Ulkonakaan ei ole näin aikuisiällä mitään tekemistä, pentuna sitä rämmittiin vesilammikoissa siihen asti kunnes äidit tulivat pyytämään nätisti sisälle sieltä pirun lammikosta. Talvella oltiin lumisotaa ja rakennettiin lumilinnoja, hypittiin pipo kaulaan asti vedettynä suoraan pää edellä hankiin. Kesällä oltiin purkkista ja leikittiin kaikkea mitä kesällä voi tehdä, syksyllä oltiin pollaa ja rodee eli poliisia ja roistoa, sinne vain paskaisiin puskiin tai metsiin sammaloituneisiin kivien taakse liimautuneena ja ei haitannut yhtään että oli törkyn kuuraama.

Ei sitä nykyään enää noin tee ja jos tekeekin niin se on tehtävä humalassa ja ne jotka haluaisivat tehdä sen selvinpäin niin kaikki kauhistelee että mikähän mielenvikainen hullu tuo on, känniläisille vain sanotaan että idiootteja, humalaisia aikuisia leikkimässä lasten leikkejä.

Nyt kun tarkemmin mietin niin en ole aikoihin nähnyt lapsia ulkona leikkimässä. Eikö nykyajan lapset saa leikkiä ulkona piilosta tai podea, enkä kyllä ole nähnyt mukuloita kiipeilemässä kivien päälle tai puitten oksille. Se on joko niin että vanhemmat eivät anna enää lasten leikkiä "vaarallisia" leikkejä tai sitten ne lapset "aikuistuvat" nopeasti, jälkimmäisen päättelen sillä kun katson vieressäni olevasta ikkunasta ulos josta näen kirjaston puistoon, siellä mukulat vetävät viinaa ja röökiä, tuollaisia nuoria, 11-14 vuotiaita. Itse maistoin tupakkaa ensimmäisen kerran 13 vuotiaana ja aloitin 16, ensimmäistä kertaa maistoin kaljaa 16 vuotiaana ja ensimmäiset kännit vedin kun täytin 18, jos nyt oikein muistan. 18-19 vuotiaana otin skumppaa kavereiden kanssa ja kyllästyin siihen touhuun kaksikymppisenä ja tympäännyin lopullisesti siihen 21 vuotiaana jonka johdosta en nykyään nauti käyneitä juomia kuin korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Kaikista niistä kemuista joissa olen ollut mukana vain 5 on ollut hauskoja ja mukavia.

Baarejakaan en ole koskaan ymmärtänyt, kyllä niissä oli mukava käydä yhdellä, päiväsaikaan kaverin kanssa mutta se että niihin piti aina mennä tuhannen tumuissa. Siellä on sitten niitä lihanhimoissa olevia ihmisiä, jotkut mukavia mutta suurin osa kovaäänisiä ja agressiivisia.

En tuomitse tai halveksi tai mitään niitä ihmisiä jotka nauttivat skumppaa ja baarien suomasta ilosta, en vain ymmärrä mikä siinä on niin kiehtovaa.

Nyt tekisi mieli suolapähkinöitä mutta en jaksa lähteä käymään, autokin pitäisi tankata, no säästyypähän bensaa.

Ostin tänään Juoppohullun päiväkirjan, loistavaa settiä, olen nauranut niin paljon että rintaan sattuu. Vessassa lukiessani sitä minua nauratti kirjan lisäksi se että joka naurahuksen jälkeen pääsi pieru josta syntyi groteski komppi. Kissatkin ovat kahtoneet ja kiertäneet minut kaukaa kuin olisin tullut hulluksi, on se sen verran hauska kirja.