Kello oli varttia vaille kuusi illalla, auto kulki tietä pitkin. Hän oli juuri lähtenyt vanhempien luota kohti kämppäänsä, kunnes hän muisti kissojen tarvitsevan uutta hiekkaa sontalaatikkonsa pohjalle. Hän ajoi lähimpään kauppaan joka oli vielä auki. Tex Willerin tapaan hän astui ovista sisään, kädet lanteilla, mittaillen haukan katsellaan kaupan pieniä käytäviä, paikalla oli hänen lisäkseen myyjä jota ei sillä hetkellä näkynyt ja toinen asiakas, keski-ikäinen nainen. Mies käveli varmoin askelin, kuin suoraan Sergio Leonen spagettiwesterneistä. Lähestyessään lemmikeille suunnattua hyllyä miehisen miehen silmiin osui tarjous, Vaasan Ruispalat, yksi euro ja kuusikymmentäyhdeksän senttiä, tarjous josta on hyvin vaikea kieltäytyä. Ottaessaan pussia käteen hän huomasi silmäkulmassaan liikettä, gepardin reflekseillään hän kääntyi katsomaan mikä oli häirinnyt hänen tärkeää pussin tarkastelua. Aika pysähtyi hetkeksi, kaikki tuntui kulkevan erittäin hitaasti paitsi hänen sydämensä joka tuntui takovan sulaa rautaa kuin maailmanloppu olisi kahden minuutin päässä. Karvas pala tarttui kurkkuun, nieleminen tuntui vaikealta, silmät alkoivat kuivua koska aivot olivat unohtaneet täysin niitten räpyttelyn. Hän ei voinut kuin katsoa, kaunein näkemänsä nainen oli parin metrin päässä. Nainen tervehti häntä jolloin tuo alfauros palasi transsistaan, kun hän pystyi taas ajattelemaan selvemmin hän huomasi naisen olevan myyjä. Sama myyjä jonka hän on nähnyt lukuisia kertoja käydessään tuossa kaupassa. Vaikka ajattelu sujuikin jo paremmin, puhuminen oli vielä heikkoa, sai sanottua hennolla, käheällä äänellä yhden sanan: "H-hei". Samantien kun tuo maailmaa mykistävä tervehdys oli sinkoutunut ilmoille mies palasi järkiinsä, nyt oli paljon tärkeämpää mietittävää, hän kääntyi takaisin kädessään olevaan pussiin. Tarjous josta oli vaikea kieltäytyä oli helposti väistettävissä, päiväys oli vain seuraavalle päivälle ja karski mieshän ei mitään känttyjä syö. Laitettuaan leipäpussin takaisin hän suuntasi sinne minne alunperin pitikin, lemmikkitarvikehyllylle, nappasi varmoin elkein kissansontahiekkapussin ja lähti kulkemaan kohti kassaa. Vielä ennen kassaa hän nappasi kylmäkaapista energiajuomatölkin. Napsittuaan vielä tupakointituotteita hän laski ostoksensa hihnalle. Odotellessaan tovin hän oli jo unohtanut myyjän kunnes myyjä saapui, taas silmät kuivui, nielu kuivui ja aivot jäätyi. Maksettuaan tavaransa mies tapojensa mukaan sanoi: "K-ki-kiitti ja hei" tosin häkeltyneen olotilansa takia heiveröisellä ja matalan kähellä äänellä, ennen ovesta ulos astumista hän vilkaisi taakseen katsoakseen kuinka myyjätär, vähän yli parikymmentä vuotias, tumma hiuksinen sanoi hymyillen: "Heippa". Autossaan tuo urosrotua edustava ihminen oli enemmän sekaisin kuin kaupassa ollessaan. Kotiaan päästyään hän ei saanut vieläkään tuota naista mielestään, onko hän minkä ikäinen, varattu vai mitä. Hän sai ajatukset taistellen hetkeksi pois kunnes siirtyi kirjoittamaan blogiinsa tätä tapahtumaa. Mies kirjoitti tätä merkintää yli puolituntia.

np: Daft Punk - Veridis Quo