God Hand, on perinteinen hakkaa kaikkia persuksille jotka tulee vastaan, tämä konsepti höystettynä slapstick huumorilla ja loistavalla pelattavuudella on mitä nautinnollisin. Peli on tosin äärimmäisen haastava, ei ehkä vaikea mutta haastava. Kuukauden olen nyt pelannut ja vieläkin olen jumissa Stage 8-3:ssa, sitä ennen olin puolitoista viikkoa jumissa Stage 8-1:ssa joka oli suoraansanottuna mahdoton. Ensiksi piti hoidella 9 tyyppiä, tietenkin ne oli niitä kestäviä ja älykkäitä konnia mutta niitä vastaan pystyi tappelemaan yksitellen jos osaa käyttää taunttia harkiten.
Päästyäni sen kohdan menettämättä kovinkaan paljon pääprotagonistin energioista, siirrytään toiselle tasanteelle, ensimmäistä kertaa kun sinne astuin en ihmetellyt sen suurempia kun näytettiin että siellä on 10 jamppaa vastassa, kolme ryhmää jaoteltuna, eli kaksi kolmen jampan ryhmää ja yksi neljän hengen ryhmä. Luulin että taistelu olisi helppo, ne ryhmäthän tulisi vain tulisi toistensa jälkeen, yksitellen. Olin väärässä, kaikki kymmenen jamppaa hyppäsi kimppuun kerralla, asiasta teki vielä haastavan se että ne konnat ei todellakaan olleet niitä helpoimpia, joukossa oli mukana 3 amatsonieliteä, 3 thugeliteä, kaksi vielä tiukempaa thugeliteä lyömäaseiden kanssa, yksi seeprathugelite, kutsun sitä sen takia seepraksi koska sillä on valkomustaraitainen puku, ja lopuksi kaiken kruunaa, vähän niinkuin kirsikka kakunpäällä, Tiger Joe. Nuo kaikki samalla kertaa.
Kymmenisen kertaa jouduin pelaamaan tuon kohdan että sain kaikki mukiloitua, hiparit oli lähes nollassa, ei yhtään god reeliä käytettävissä ja tension palkki täysin tyhjänä. Kun viimein sain sen viimeisen konnan muksittua olin huokaista helpotuksesta, liian aikaisin. Se mitä seuraavaksi kerron on varmasti kettuilakseen lisätty, eli kun se viimeinen konna kaatui maahan niin eikös sen ruumiista ponnahda esiin pahin mahdollinen demoni. Laskin ohjaimen vapaaehtoisesti pöydälle, tiesin että ei ole mahdollisuuksia sitä vastaan ilman minkäännäköisiä energioita ja apuja. Joten laitoin pelin viikoksi pannaan. Muutama päivä sitten pääsin sen kohdan, piti muuttaa strategiaa, menin kasinolle, hankin 40000g:tä eli pelin rahaa, menin liikekauppaan ja ostin pelin voimakkaimman God Reel liikkeen. Nyt uutta puhtia täynnä pelasin sen alun, piece of cake, olihan se tehty jo kymmenen kertaa aikaisemmin. Luretin ne kymmenen jamppaa yhteen jonoon, laitoin God Reelin päälle, valitsin Shaolin Blastin ja iskin konnat maanrakoon. Nyt minulla oli tension palkkitäynnä, energiat täynnä ja olin valmis kohtaamaan demonin. God Hand vapaaksi ja eikun mättämään pirun lähettilästä turpaan, sain sen energioista pois 3/4, kun kuolemattuus loppui niin sitten se demoni pisti minua turpaan, energiat vähissä, ruutuu huutaa punaista, ainut vaihtoehto on etsiä alueella olevista laatikoista apuja, onneksi sieltä niitä löytyi. Sain God Reelin taas täyteen, nyt oli aika näyttää demoninperkeleelle närhin värkit, SHAOLIN BLASTIN AIKA.
Siitä sai demoninperse kyytiä, yhdellä iskulla päihitin sen. Siitä sitten matka jatkui siihen Stage 8-3:een jossa olen siis nyt jumissa.
Toinen erittäin hankala, vaikea, saatanallinen peli on pari päivää sitten hankittu Trauma Center: Under the Knife Nintendo DS:lle. Pelintekijät ovat peliä tehdessään naureskelleet partaansa ja nauraavat varmaan vieläkin. Peli on sairaanloisen vaikea, yhdestäkin virheestä rankaistaan lähes suoraan Game Overilla.
Peliä ostaessani mietin ostanko sen vai Yoshi's Island DS:n, nyt hieman harmittaa etten ostanut sitä Yoshia. Ensi kuussa sitten se Yoshi.
Listaan vielä mielestäni kaikkien aikojen vaikeimmat pelit mitä olen pelannut, ne eivät ole vaikeusjärjestyksessä ja laitan konsolin ja valmistajan pelin perään:
- Teenage Mutant Ninja Turtles 1, Nes, Konami
- Devil May Cry 1 ja 3, PS2, Capcom
- Ninja Gaiden Black, Xbox, Tecmo
- Castlevania Symphony of the Night, PS1, Konami
- Bionic Commando, Nes, Capcom
- God Hand, PS2, Capcom
- Trauma Center: Under the Knife, NDS, Atlus
- Wizzard and Warriors 2, Nes, Konami
- Fear Effect 1 ja 2, PS1, Valmistajaa en muista
Kommentit