Löysin kovalevyn kätköistä Daft Punkin Discovery levyn ja ihmettelin miksen ole kuunnellut sitä pitkästä aikaa. Menee konemusiikin lista kärkeen, jos sitä konemusiikiksi voi sanoa, aivan sinne Fatboy Slimin, The Prodigyn, Chemical Brothersien ja Basement Jaxxin ryhmään. Kukaan ei ainakaan pääse sanomaan että minulla olisi niukka musiikkimaku, kuuntelen nimittäin ainakin näitä genrejä: Rock, heavy, metal, nu-metal, hard rock, industrial rock/metal, goth metal, jazz, blues, dance, funk(ei se vanha) ja se konemusiikki johon kuuluu Daft Punk jne.

Se mitä en voi sietää on iskelmät, tango ja se amisten suuressa suosiossa oleva subwooferin murhaava bassojytke ja trance.

Mutta en minä tuosta nyt aikonut blogata vaan siitä että ostin eilen PSP:n (Playstation Portable). Mietin ensin että ostaisinko multimediapuhelimen mutta ajattelin sitten että miksi niin tekisin kun on toimiva puhelin ja olen kuitenkin harkinnut ostaa sen PSP:n jossain vaiheessa joten mikse ei nyt sitten, joten kurssin ensimmäisellä kahvitauolla käynnistin böysöön ja huristelin mukavaa 50km/h 40km/h alueella läheiseen Tokmanniin, siellä sitten viisi minuuttia etsin ja löysin etsimäni, menin kassalle ja maksoin ja niin PSP löysi uuden omistajan.

Eilen sitten leikin ja säädin sen kanssa, taustakuvat ja kaikki piti laittaa, kokeilin myös illalla miten sen wlan toimii, hyvin tuntui toimivan kun yhisti 100 metrin päässä olevan kirjaston suojattuun wlan verkkoon. Lauantaina tai viimeistään maanantaina käyn ostamassa isomman muistikortin tuohon vehjakseen, vähintään 2gb. Tuolla 32mb:n kortilla mikä tuli PSP:n mukana ei tee mitään, siihen mahtuu muikeasti jopa viisi mp3:sta.

Sitten kun jaksan niin vaihdan 3.03 firmwaren OE 3.03 firmikseen, eli niin sanotusti modaan.

Nyt minulla on sitten kaksi käsikonsolia, Nintendo DS ja PSP, molemmat omalta saraltaa loistavia tekniikan ihmeitä.

Nyt tupakka ja kahvi ja tunnin päästä Aatu rokotuksiin.