Totta tosiaan, FUCK YEAH!!! ja tuhat huutomerkkiä perään. Nyt toimii netti, nyt on sohva, nyt on langaton ohjain ja on työvoimakoulutus paikkakin joka alkaa ensi viikon maanantaina.

Minun piti oleman laittamatta kuvaa entryn alkuun, olen huomannut että lähes jokaisen entryn alkuun olen laittanut kuvan, se ei toki haittaa minua ja saatikka kiinnosta jos jotakuta haittaa mutta ajattelin että silloin tällöin olisi mukavaa olla laittamatta hienoja photograafisia tai graafisia kuvia. Ehkä seuraavassa entryssä olen laittamassa, sen näkee sitten.

Mutta tosiaan, nyt on kodikasta, varsinkin kun en ole kuunnellut musiikkia lähes laisinkaan, tätäkin kirjoittaessa erittäin vanhoista ja elämään kyllästyneistä kaiuttimista kuuluu Mudvayne - Dig.

Eilen kävin sitten Manulle ja itselleni uuden kaverin, sellaisen luovutusikäisen maatiaiskissan, täysin musta lukuunottamatta vihreitä silmiä ja rinnassa sekä alamassussa olevia valkoisia karvoja. Aivan jumalattoman söötti kissa, yleensä en käytä mitään ällö sanoja kuten söpö, söötti, kaunis ja se kaikkein pahin kirosana mitä on olemassa, en aio edes kirjoittaa sitä, siihen liittyy yleensä Cubid ja paljon sydämiä, hyi hitto, plägh mutta tuosta kissasta on pakko sanoa söötti.

Hieman on ollut jännittävät paikat, Manu ei oikein tiedä mitä se tekisi joten se murisee ja sähisee silloin tällöin. Tänään Manu sitten läppäsi tassullaan tuota Aatua, kyllä sen nimi on Aatu, lyhennös Aatoksesta. Eli jää on nyt murrettu ja välit on lämpimässä päin. Aatu sai käydä jopa haistelemassa herra Isoa, laiskaa kissaa sen 5 sekuntia ennenkuin herra Köllötän juuri tässä ja nyt murinallaan ajoi pikkuisen kauemmaksi. Sen läppäyksen jälkeen nauratti kyllä hiukan, menin keittiöön lämmittämään ruokaa itselleni ja Manu tuli siihen naukumaan, hetkeä myöhemmin Aatu tulee paikalle ja menee kylki kiinni Manun kyljessä ja ei välitä yhtään. Eikä se Manukaan ensin edes tajunnut mitä tapahtui kattoi vain pikkuista kunnes tajusi että se on se musta, pieni ja äänekäs otus ja rupes sähisemään. Aatu istua toljotti ja katseli minua, ei välittänyt laisinkaan Manun rehentelystä. Manu otti sitten mukavan metrin mitan välimatkaa ja luovutti.

Nyt ne molemmat nukkuu, voi Manua kun se ei yöllä saanut nukuttua ollenkaan, nyt se sitten vetelee hirsiä niin että zetat lentelee pitkin seiniä.

Myöhemmin tänään mitä todennäköisesti bloggaan vielä.

Nyt kolajuomaa ja raitista ilmaa filterin läpi.