Eilen sitten aloitin opettelemaan soittamaan kitaraa. Tosin niinkuin kaverini sanoi että nylon kieliset akustiset kitarat on karseita ja totta siinä puhuikin. Sattumoisin ne kielet on myös kaukana siitä otelaudasta, kun soittaa niin joutuu painamaan rystyset valkoisina niitä kieliä.

Loppu kuusta tai oikeastaan parin viikon päästä käyn ostamassa kunnollisen kitaran jossa on metallikielet. Sähkökitaralla olisi kuulemma helpompi aloittaa mutta rahat ei riitä sähkökitaraan ja vahvistimeen, ainoastaan jompaan kumpaan joten akustisella aloitetaan ja sähkis ostetaan sitten joskus kun on enemmän rahaa.

Se mikä antoi nyt viimeisen tönäisyn näin 23-vuotiaana oli AC/DC:n Let there be rock, Riff Raff ja Chuck Berryn Johnny B. Goode. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa.

Ja kivaa on