Katsastan seinällä olevaa kelloa, katselen sitä tovin, tarkistan onko rannekello samaa mieltä asiasta, luon uuden katseen seinäkelloon ja huomaan että kyllä se on oikeassa. Otan käsiluurin ja laitan herätyksen aamuvarhaiselle ja pyörittelen päätä ja tuumaan että huomenna sitä ollaan Jari Porttilat silmillä kurssilla kun arvelen että en saa kuin muutaman hassun tunnin nukuttua jos ollenkaan. Kello on yksi yöllä.

Puolitoista viikkoisen joululoman takia unirytmini on mennyt taas ylösalaisin. Minä en tarvitse kuin sen yhden lomapäivän, eli yleensä sen ensimmäisen lomapäivän, että rytmi menee hanurilleen. Se on varmaankin alitajuinen juttu, nimittäin joka kerta kun on loma tai vastaava niin menen myöhään nukkumaan ja vetelen hirsiä niin pitkään kunnes silmä aukeaa itsestään. Onneksi nyt on kuitenkin unosten pituudet pysyny samana, ei ole niinkuin ennen että uinailin ruhtinaaliset 12-14 tuntia. Nyt ne on sitä 6-8 tunnin luokkaa, tosin loman aikana ne on nurinkurin, herään iltapäivällä. Huomenna tai tänään, ihan miten sen haluaa ajatella, pitäisi herätä jo viiden tunnin päästä että kerkeää aamutoimilla käydä.

Ounastelen myös että siellä kurssilla on osallistuja kato, monet niistäkin ovat varmasti viettäneet hyvinkin kostean viime vuoden viimeisen päivän ja ovat jatkaneet tasoittavilla uuden vuoden ensimmäisenä päivänä. Tai eivät muuten vain jaksa. Olisi kyllä ollut kouluttajalta fiksua antaa suoraan kahden viikon loma, tuntuu hassulta mennä kolmeksi päiväksi sulattamaan lisäainetta rautaan ja sitten taas viettämään viikonloppua, noh näillä eväillä mennään, tosin ne on nyt aika suolaiset tämän lomarytmin takia.

Tänään, en sano sitä eiliseksi koska hereillä ollessani elän sitä päivää milloin heräsin, kohtalo, jos siihenkin uskoisin, koetteli hermoja. Ensin yritin asentaa peliä koneelle, kolmetoista kertaa jonka jälkeen ajattelin ihmiskunnan hyväksi luovuttaa, oli sen verran murhauttava kokemus. Tovi sen jälkeen ajattelin hiukan soitella kitaralla, otin kitaran käteen, laitoin vahvistimeen AC/DC särön, löin ensimmäisen soinnun, toisenkin ja lopulta kolmannen, kolmannen lyönnin jälkeen A-kieli katkesi, en sitten soittanut enempää.

Loppu illasta sitten mielialaani kohensi vanhan ystävän tapaaminen. Mukavaa oli, enempää en kerro.

En anna mitään uuden vuoden lupausta tai mitään mutta sanon että tänä vuonna aion blogissani kertoa mielipiteitäni hyvin vahvasti, lähes sensuroimatta.

np: Fatboy Slim - That Old Pair Of Jeans