Huokaus. Hymähdys. Syvempi huokaus.

Sitä joskus toivoisi että elämä olisi elokuvaa tai sitä että olisi itsevarmempi, pelkäämättömämpi niin sanotusti itsevarman peloton. Yksi juttu on pyörinyt mielessä kuukauden verran ja mitä pidemmälle annan sen muhia niin sen vaikeammaksi se tulee ja jos liian pitkään annan muhia niin se jää loppuelämän ajaksi pyörimään mielensopukoihin. Olen nyt kerännyt rohkeutta tovin verran kyseiseen juttuun ja lähiaikoina pumppaan adrenaliinia verenkiertoon, testosteronia kehoon ja teen sen, kävi miten kävi. Tosin joudun katsomaan siihen sopivan kolosen, hetken, tiiman, loven, rakosen.

Perkele minä teen sen.

Asiasta toiseen. Opin tuossa toissapäivänä soittamaan Metallica - Dirty Window biisin alusta loppuun ja nyt on olo kuin pullistelevalla kukolla.

np: Mötley Crüe - All in the name of...